Luoja antaa ja ottaa.
Ei se anna sen enempää, kuin tarvitsemme.
Ja silti siltä aina sitä vaadimme.
Eikä raha edes rakkautta luo,
mutta se leivän pöytään tuo.
Harmaita ovat ihmiset ja arki.
Katoavaa terveys ja järki.
Vuodet vierivät vailla tarkoitusta.
Olen enää vain haamu minusta.
Silti ajatus lohtua suo,
kun se havahduttaa ja tajuan tuon.
Kuinka sitä joskus unohtaakaan kaikista tärkeimmän.
Sen läheisimmän ystävän.
Runon rytmi toimii. Loppusoinnullinen esitystapa on samassa linjassa edellisen tekstin henkilön ajatustekstin kanssa - hieman naiivia eli tyyli säilyy!
VastaaPoistaMukavaa ja hyvin tehtyä loppusoinnutusta!
VastaaPoistaJouni P.
Helppolukuinen ja ymmärrettävä runo. Ajatukseen ja ennen kaikkea tunteeseen pääsee sisälle hyvin. Kekseliäät loppusoinnut!
VastaaPoistaMukavan tuntuista riimittelyä, tykkäsin kun oli tuollaisia lyhyitä pätkiä. Ja sopii mainiosti tuohon edelliseen kirjoitukseesi.
VastaaPoistaTulee hyvin ilmi henkilön tunnetila.
VastaaPoista